Ihminen on taipuvainen ajattelemaan, että asiat paranevat lisäämällä niihin jotain eikä siksi huomaa, että lopputuloksesta voisi tulla parempi ottamalla kokonaisuudesta jotain pois.
Nature-lehden artikkelissa vuodelta 2021 kerrotaan kokeista, joilla selvitettiin, millaisia asioita koehenkilöt olivat taipuvaisia tekemään saadakseen aikaan halutun muutoksen.
Lisääminen on ihmisen vakioasetus
Selvisi, että jos tutkimukseen osallistuneita koehenkilöitä ei vinkattu vähentämisen mahdollisuudesta, he todennäköisemmin yrittivät ratkaista tehtävän lisäämällä kokonaisuuteen jotain.
Samalla tavalla kävi myös silloin, kun koehenkilöille annettiin vain yksi mahdollisuus muuttaa jotain. Myös suurempi kognitiivinen rasitus sai heidät turvautumaan lisäämisstrategiaan vähentämisen sijaan.
”Ilmiön huomaa omalla alallani insinööritieteissä, mutta ihan yhtä lailla sitä tapahtuu kirjoittamisessa, ruoanlaitossa ja kaikessa muussakin”, professori Leidy Klotz Virginian yliopistosta sanoo.
Palikkatehtävässä rahakaan ei auttanut
Klotzin kollegoineen tekemistä kokeista selviää, että ihmiset yrittävät parantaa asioita lisäämällä niihin jotain silloinkin, kun ainoa oikea ratkaisu olisi lisäämisen sijaan vähentää.
Edes rahapalkkio ei auta näkemään toisin.
Esimerkiksi yhdessä kokeista koehenkilöille luvattiin, että he saavat dollarin, jos onnistuvat tasapainottamaan yhdellä jalalla seisovan legorakennelman. Jokainen rakennelmaan lisätty palikka maksaisi koehenkilölle 10 senttiä. Koehenkilö siis maksimoisi voittonsa, jos hän onnistuisi tehtävässä lisäämättä rakennelmaan mitään.
Osalle porukasta kerrottiin erikseen, että palikoita saa halutessaan ottaa rakennelmasta pois. Osalle sanottiin vain, että tehtävän voi ratkaista haluamallaan tavalla. Jälkimmäisessä ryhmässä palikoiden vähentäminen ei tullut mieleen juuri kenellekään, mutta ensimmäisessä ryhmässä, jolle palikoiden poistamisen mahdollisuudesta vinkattiin, siihen turvautui huomattavasti useampi.
Kiireessä turvaudutaan tuttuihin ratkaisumalleihin
Miksi poistamisen ja vähentämisen näkeminen ratkaisuvaihtoehtona on niin vaikeaa?
”Vähentäminen vaatii enemmän tietoista ponnistelua, mutta ihmisillä on usein kiire. Kiireessä tartutaan ensimmäiseksi mieleen tulevaan ratkaisuvaihtoehtoon – lisäämiseen – koska se on ihmismielelle helpompaa”, tutkimusta niin ikään tekemässä ollut käyttäytymistieteilijä Benjamin Converse pohtii.
Kyseessä saattaa tutkijoiden mukaan olla myös myös itseään vahvistava kierre.
”Mitä useammin ihminen ratkoo asioita lisäämällä niihin jotain, sitä helpompi samaan strategiaan on turvautua yhä uudelleen. Lopulta toiminnasta tulee tapa”, Klotzin tutkijakollega Gabrielle Adams sanoo.
Monesti lisääminen tietysti myös toimii. Ihminen ei tekisi niin, jos hän ei kokisi hyötyvänsä siitä tavalla tai toisella.
Vähentämisestä koko maailman pelastus?
Jatkuva lisääminen näkyy kuitenkin tutkijoiden mielestä nykyaikaisessa elämänmenossa monella haitallisella tavalla.
”Ihmismieli ylirasittuu, kalenterit ovat täynnä, organisaatioiden byrokratia lisääntyy ja turvallinen elinpiiri maapallolla kapenee. Jos jatkamme ongelmien ratkaisemista aina vain lisäämällä yhtälöön jotain – päinvastaista vaihtoehtoa edes harkitsematta – saatamme menettää monta mahdollisuutta tehdä elämästä tyydyttävämpää, organisaatioista tehokkaampia ja planeetastamme elinkelpoisen myös tulevaisuudessa”, tutkijat kirjoittavat Nature-lehden artikkelissaan.
Näin opit vähentäjäksi
Tutkijoiden mielestä on selvää, että ihminen ja kenties koko ihmiskunta hyötyisi, jos vähentäminen alettaisiin nähdä ratkaisuvaihtohtona yhtä helposti kuin lisääminen. Voisitko vähennustaitoja opetella?
Tutkijat pohtivat, mitä tarvitaan, jotta vähentämisestä tulisi ihmisille yhtä luontainen toimintatapa kuin lisäämisestä.
Vähentäminen ja poistaminen tulee tutkijoiden mukaan mieleen helpommin ensinnäkin silloin, kun sen mahdollisuudesta kerrotaan – eli silloin kun siitä tullaan tietoiseksi.
Toiseksi tarvitaan tietoisuutta myös päinvastaisesta eli siitä, että enemmän ei todellakaan tarkoita aina parempaa.
Kolmanneksi tarvitaan tarpeeksi aikaa kokeilla useita vaihtoehtoisia ratkaisuja – tilaa ja mahdollisuuksia yritykselle ja erehdykselle siis.
Neljänneksi myös ajattelulle on raivattava tilaa. Kovan kognitiviisen rasituksen alla ihminen harvemmin näkee tapojensa ja tottumustensa yli.
Lähteet:
McManamay, J. (2021). Why Our Brains Miss Opportunities to Improve Through Subtraction. University of Virginia School of Engineering and Applied Science.
Adams, G. S., Converse, B. A., Hales, A. H., & Klotz, L. E. (2021). People systematically overlook subtractive changes. Nature, 592(7853), 258–261.
Artikkelin kuva: DLC/Unsplash
