Lopetin tupakoinnin 28 vuotta sitten. Sitä ennen yritin lukemattomat kerrat. Kaikista yrityksistä – myös viimeisestä – muistan parhaiten, kuinka paljon surin haisevasta tavastani luopumista.
Poikani, jota joskus kotifilosofiksenikin kutsun, totesi kauan sitten: ”Ei kannata matkia toisia ihmisiä, koska silloin elää sen toisen elämää eikä omaansa.”
Harva se kerta kun alan pohtia jotain uutta juttua, Sisäinen Kriitikko kiirehtii paikalle, vähän kuin ukkojoukko rakennustyömaan laidalle. Siinä se taas seisoo, nojaa laiskasti lonkkaansa ja katsoo touhujani syvästi kriittisenä.
