Läheisriippuvuus terminä herättää monelle mielikuvan läheisensä vuoksi uhrautuvasta ihmisestä. Ilmiössä on kuitenkin kyse jostain paljon laajemmasta.
Mitä läheisriippuvuus on?
Läheisriippuvuuden määritteleminen ei ole ihan helppoa.
Kun käsite alun perin 1970-luvulla otettiin käyttöön, sillä viitattiin lähinnä alkoholiongelmaisen ihmisen perheenjäseniin, käytännössä useimmiten alkoholistimiehen vaimoon, kuten Ben Malinen kertoo Taakkana läheisriippuvuus Kenen elämää elät? -kirjassaan.
Ajateltiin, että vaikka yhden alkoholiongelma aiheuttaa muille perheenjäsenille suurta kärsimystä, nämä silti tiedostamattaan mahdollistavat ongelman jatkumisen.
Tilanteen muuttuminen – alkoholiongelman paraneminen – tietäisi vaikeasti ennakoitavaa ja epävarmuutta aiheuttavaa muutosta perheenjäsenten väliseen dynamiikkaan ja olosuhteisiin yleensä.
TESTI
Ongelmana läheisriippuvuus? Testi paljastaa, oletko sinä läheisriippuvainen
Läheisriippuvainen keskittyy jonkun toisen elämään
Nykyisin ilmiö ymmärretään laajemmin. Se ei rajoitu pelkästään päihdeongelmaisten suhteisiin vaan on ilmiö, jossa ihminen oman elämänsä sijaan keskittyy enemmän jonkun toisen tai toisten ihmisten elämään ja ongelmiin.
Näin läheisriippuvuus toimii aivan kuten mikä tahansa muu riippuvuus: sen avulla ihminen yrittää selvitä vaikeiden tunteidensa kanssa.
Keskeistä Ben Malisen mukaan on ymmärtää, että läheisriippuvuus on suojautumiskeino hylätyksi ja torjutuksi tulemista vastaan.
”Läheisriippuvainen elää ja imee voimansa itsensä ulkopuolelta tulevasta palautteesta. Ilman toisia ja toisten kautta saatua hyvän olon ja onnellisuuden tunnetta sekä tunnetta omasta arvosta läheisriippuvainen tuntee itsensä vajaaksi, tyhjäksi ja epätäydelliseksi”, Malinen kirjoittaa.
Läheisriippuvuus on ulkoaohjautuvuutta
Avominne-klinikoiden perustaja Mika Arramies piirtää läheisriippuvuuden määritelmän rajat vieläkin laajemmin. Siinä on hänen mukaansa keskeistä ulkoaohjautuvuus yleisemminkin.
”Läheisriippuvainen ihminen elää omaa elämäänsä jonkun ulkopuolisen ihmisen tai ilmiön kautta. Ihmisen oma identiteetti on tästä syystä rakentumaton tai kadotettu ja sen takia läheisriippuvainen on aina sen ihmisen tai ilmiön armoilla, minkä tai jonka kautta hän elää”, Arramies kirjoittaa.
Toisaalta – paradoksaalisesti – läheisriippuvainen kuvittelee, että kaikki johtuu hänestä tai on hänen syytään:
Jos vain hän pystyisi aina vahtimaan, ettei läheinen töpeksi, asiat kääntyisivät parhain päin. Läheisen luisuminen esimerkiksi päihteiden väärinkäyttäjäksi tai muuhun liemeen on sekin jollain selittämättömällä tavalla läheisriippuvaisen syy – ongelman on yksinkertaisesti täytynyt alkaa hetkenä, jolloin oma huomio oli sekunniksi herpaantunut.
Pahimmillaan huoli muista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan muuttuu pakkomielteeksi – jatkuvaksi tarpeeksi olla tietoinen kaikesta, mitä toinen tekee ja missä toinen on, tutkija ja työnohjaaja Mari Huusko kuvaa ilmiötä Naistenkartanolle.
Miltä läheisriippuvuus näyttää?
Mielikuvissa läheisriippuvainen lähestulkoon kirjaimellisesti roikkuu toisen pohkeessa ja antautuu raahattavaksi minne ikinä pohkeen omistaja onkaan matkalla. Hän elää omaa elämäänsä toisen kautta ja suojelee toista tekemällä asioita tämän puolesta ja selittämällä toisen tekosia parhain päin.
Vaikka mielikuvan luoma käsitys ei ole aivan väärä, se rajaa ulkopuolelle valtavan määrän heitä, jotka ulkoiselta käyttäytymiseltään vaikuttavat korostetun itsenäisiltä ja suorastaan läheisriippuvaisen vastakohdalta. Silti pakonomainen oman riippumattomuuden korostaminen kielii todennäköisesti juuri päinvastaisesta.
Se, millaisia ilmenemismuotoja läheisriippuvuus saa, riippuu ihmisestä – hänen lapsuudenperheestään, elämäntapahtumistaan, persoonallisuudestaan sekä yksilöllisistä ajattelu- ja käyttäytymistavoistaan.
On kuitenkin muutamia, kaikille läheisriippuvaisille yhteisiä ja yleisiä piirteitä.
- korostunut huomion kohdistaminen muihin
- elämän merkityksen etsiminen itsen ulkopuolelta
- heikko itseluottamus
- hauras itsetunto
Kaikkein keskeistä on, kuinka paljon henkistä kaistaa ihmiseltä kuluu jonkun toisen ihmisen ajattelemiseen ja elämän elämiseen toisen ihmisen elämän kautta.
Se päällisin puolin kaikkein itsenäisinkin ja riippumattomiin tyyppi saattaa kuluttaa kohtuuttoman osan päivästään vakuuttelemalla itselleen ja toisille, kuinka tavattoman riippumaton hän tyypistä X onkaan.
Käytännössä läheisriippuvaiset eivät suinkaan toimi keskenään samalla tavalla, sillä jokainen on joka tapauksessa omanlaisensa muine ominaisuuksineen.
”Läheisriippuvainen voi olla kaiken korjaava ja hoitava, täydellisyyden tavoittelija, sovittelija, määräilijä, ylisuorittaja, maailmanpelastaja, työriippuvainen, viihdyttäjä, Puuha-Pete, draamakuningatar, narsisti, toisten ovimatto tai uhri”, Ben Malinen kuvaa.
Mistä läheisriippuvuus johtuu?
Läheisriippuvuuden syntymisen taustalla on Malisen mukaan monesti lapsuuden tavalla tai toisella vaikeat kasvuolosuhteet.
Jos joku perheenjäsenistä on narsisti, kärsii kroonisesta sairaudesta tai mielenterveysongelmista tai jos vanhempien avioliitto on riitaisa ja vaikea, lapsi unohtaa itsensä ja keskittyy muihin ja heidän ongelmiinsa.
”Lapsuudessa koetut asiat tuntuvat aikuisena tutuilta ja opituista toimintatavoista voi olla vaikea päästä eroon”, Malinen kirjoittaa.
Vaikka moni asia olisi lapsuuden perheessä ainakin päällisin puolin hyvin, perheenjäsenten keskinäisessä vuorovaikutuksessa voi moni asia olla vinksallaan.
Jos vanhempien viestintätyyli on esimerkiksi syyttelevä, manipuloiva, tuomitseva ja häpäisevä tai jos vanhemmat eivät osaa tai halua tarjota lapsen kasvuvuosinaan kovasti kaipaamaa emotionaalista tukea, lapsi päätyy olettamaan, että hänessä täytyy olla jotain vikaa.
Ajatus omasta riittämättömyydestä puolestaan tarjoaa mitä hedelmällisimmän kasvualustan läheisriippuvuuden kehittymiselle. Kun oma itse ei riitä, olemassaolo saa merkityksensä toisten ihmisten kautta.
Voiko läheisriippuvuudesta päästä eroon?
Lähes jokainen meistä on ainakin pikkuisen läheisriippuvainen. Ei ole epänormaalia pitää huolta läheisistään, tehdä asioita heidän puolestaan ja haluta heidän parastaan.
Jos läheisriippuvuus tuntuu kuitenkin kohtuuttomalta taakalta, sen kanssa on mahdollista päästä sopuun. Kuten monista muistakin opituista ajattelu- ja käyttäytymismalleista, myös läheiskriippuvuudesta voi opetella pois.
Jonkinlainen tönäisy toipumisen tielle usein kuitenkin vaaditaan.
Tönäisy voi olla esimerkiksi uupuminen tai niin suureksi paisunut ahdistus, että sitä ei ole enää mahdollista teeskennellä olemattomaksi.
Myös muutokset ulkoisissa olosuhteissa – esimerkisi ristiriidat työpaikalla tai parisuhteessa – voivat pakottaa tarkastelemaan elämää uudesta näkökulmasta.
Lisäksi ammattiauttajasta, esimerkiksi psykoterapeutista, voi olla iso apu niin läheisriippuvuuden tunnistamisessa kuin hoitamisessa.
Joka tapauksessa läheisriippuvuuden tunnistaminen ja myöntäminen on merkittävin askel. Vasta sitten sitä voi alkaa käsitellä ja sen myötä opetella uudenlaisia tapoja asennoitua ja toimia.
Läheisriippuvuudesta on Malisen mukaan mahdollista vapautua neljän askeleen kautta:
1. Torjunnan ja puolustusmekanismien purkaminen
Usein läheisriippuvuus ilmenee esimerkiksi jatkuvana toisten miellyttämisenä, sillä se on ollut lapsuudesta asti omaksuttu puolustusmekanismi hylätyksi tulemista vastaan.
Mekanismin purkaminen tarkoittaa ylenmääräisen myötäilyn lopettamista. Se taas saattaa – ainakin hetkellisesti – järkyttää läheisriippuvuudesta toipuvan läheisiä, jotka ovat tottuneet siihen, että toinen on aina myötäilevä ja ”helppo”.
2. Terveiden rajojen löytäminen ja itsearvostus
Kun omat rajat ovat hukassa, ihminen päätyy helposti pelkästään toisten tarpeiden täyttäjäksi.
Terveiden rajojen löytäminen taas tarkoittaa uskallusta sanoa välillä ei, mutta toisaalta myös rohkeutta ainaisen auttamisen sijaan antautua välillä muiden autettavaksi.
Läheisriippuvaiselle on monesti tavattoman pelottavaa ja epämiellyttävää olla huomion tai auttamisen kohteena.
3. Tunteiden, tarpeiden ja pelkojen tunnistaminen, hyväksyminen ja näyttäminen
Jos läheisriippuvainen on vuosikymmeniä ollut kuin kone, jolla ei ole omia tarpeita ja tunteita, niiden esiin kaivaminen voi olla melkoinen urakka.
Sitäkin vaikeampaa voi olla tunteiden ja tarpeiden ilmaiseminen muille, sillä silloin paljastuu, tulee näkyväksi ja altistuu kaikkein pahimmalle – torjutuksi tulemiselle omana itsenään.
Tosin tämä pelko on useimmiten totta vain läheisriippuvaisen mielessä. Jos toisaalta joku torjuu ja hylkää ihmisen silloin, kun hän aidoimmillaan ja haavoittuvaisimmillaan, ehkä sellaisen ihmisen voi antaakin mennä.
4. Toisten rajojen kunnioittaminen ja kontrolloinnin lopettaminen
Aivan yhtä usein kuin omat rajat, läheisriippuvaiselta ovat hukassa myös toisten rajat. Auttaja auttaa mielestään hyvää hyvyyttään, mutta tulee auttaessaan monesti rikkoneeksi toisen ihmisen oikeutta tehdä omat päätöksensä – ja omat virheensä.
Aivan erityinen stressitesti läheisriippuvaiselle on hetki, jolloin jälkikasvu lentää pesästä. On vain opeteltava kestämään se, että aikuistunut lapsi sisustaa kotinsa miten tahtoo, käyttää rahansa mihin mielii, syö mitä syö ja tuskin enää suostuu imuroimaan vanhempiensa käskystä.
LÄHTEETArramies, M. (2021). Läheisriippuvuus – toisen ihmisen tai ilmiöiden kautta eläminen
Malinen, B. (2014). Taakkana läheisriippuvuus: Kenen elämää elät? Helsinki: Kirjapaja.
Naistenkartano: Läheisriippuvuus
PsychCentral: What Causes Codependency?
Artikkelin kuva: Jonas Jacobsson / Unsplash
