Järsi aivosi pirteiksi – pureskelu pitää valppaana sekä edesauttaa muistia ja oppimista

Viimeksi päivitetty: |

Pirtelö, smoothie tai sosekeitto on kiireisen syöjän pelastus. Jos ruoan kuitenkin nauttii vain nestemäisessä muodossa, sillä voi olla turmiollisia seurauksia aivoille. 

Oletko huomannut, kuinka kummallisella tavalla tyydyttävää on pureskella jotain sitkeää tai kovaa? 

Kun leukaperät joutuvat toden teolla koetukselle, syöminen ei enää ole pelkkää ruoan pilkkomista vaan siitä tulee ihan oma, kiehtova aktiviteettinsa.

Hippokampus kiittää

Niin eläin- kuin ihmiskokein – erityisesti ikääntyneiden keskuudessa –  on pystytty osoittamaan, että pureskelusta seuraa muutakin kuin mössöksi möyhennettyä ruokaa. 

Sitkeän toffeen, kovien vihannesten ja hedelmien tai kuivahtaneen ruisleivän järsiminen on tosiaan oudon mukavaa, mutta ei pelkästään sitä. Pureskelemisen on huomattu edistävän muistille ja oppimiselle keskeisen aivoalueen, hippokampuksen, toimintaa. 

Puremiskykyä voivat heikentää niin hampaiden menetys, huonosti istuvat tekohampaat eli proteesit sekä ylipäätään heikentynyt purentavoima – ja kaikkien edellä mainittujen on huomattu olevan yhteydessä lisääntyneisiin muistisairauden oireisiin.

Stressi loivenee, valppaus lisääntyy

Sen lisäksi, että pureminen näyttäisi hippokampuksen toimintaan ja rakenteeseen vaikuttamisen kautta edistävän muistitoimintoja ja oppimista, sen on lisäksi huomattu lisäävän valppautta ja alentavan stressiä. 

Ehkäpä siksi urheiluvalmentajien nähdään niin usein jauhavan pelikenttien laidoilla purkkaa kuin viimeistä päivää.

Miksi pureskelu vaikuttaa aivoihin – mitkä ovat ilmiön vaikutusmekanismit?

Vaikka tiedetään, että keho ja mieli toimivat jatkuvasti tiiviinä kokonaisuutena, silti arkipäiväisten fyysisten toimintojen (kuten pureskelun) vaikutus aivoihin jaksaa yllättää

Pureskelun tiedetään siis vaikuttavan aivojen toimintaan, mutta tyhjentävää selitystä syy-yhteydelle ei ole. Monia valistuneita arvioita kuitenkin on esitetty. 

Hippokampuksen ja purentaelimistön välillä risteilevät lukuisat hermoradat. Pureskelemisen arvellaan siksi aktivoivan näiden niiden aivoalueiden toimintaa, joihin purentaelimet ovat hermoradoin kytköksissä. 

Pureskeleminen vilkastuttaa myös verenkiertoa aivokuorella. Sen myötä hapen määrä aivoissa lisääntyy, mikä puolestaan saattaa auttaa niitä toimimaan paremmin. 

Stressiä pureskelemisen on perinteisesti arveltu alentavan siksi, koska sen on oletettu vähentävän stressihormonien, kuten kortisolin, määrää elimistössä. 

On kuitenkin tutkimuksia, joissa on käynyt täysin päinvastoin eli syljestä mitattu kortisolin määrä on pureskeltaessa lisääntynyt. 

Eli pureskelu sittenkin lisää stressiä? Ei välttämättä. Erään selitysmallin mukaan pureskelun myötä sylkeen erittyvä kortisoli ei olisikaan merkki lisääntyvästä stressistä vaan ennemminkin myönteisestä biologisesta reaktiosta, jonka tarkoituksena on auttaa ihmistä selviämään paremmin stressaavassa tilanteessa. 

Neurogeneesin eli aikuisiällä syntyvien uusien hermosolujen tiedetään vaikuttavan monella tavalla myönteisesti aivojen toimintakykyyn ja muovautuvuuteen. 

Pureskelun uumoillaan edesauttavan uusien hermosolujen syntyä. Eläinkokeissa on muun muassa huomattu, että pehmeä ruokavalio vähensi uusien aivosolujen syntyä aikuisikäisten hiirten keskuudessa. 

Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että pehmeän ruokavalion vahingoittamat aivot toipuivat, kun hiirten ruokavalio muutettiin pehmeästä kovaksi.

Popsi, popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa, rallatetaan vanhassa lastenlaulussa. Nykytiedon valossa porkkanan popsimiselle – raakana ja kokonaisena – on siis myös toinenkin, aivan erityisen hyvä syy. 

Niin ikään hampaiden säännöllinen puhdistus ei sekään ole pelkkää hymyn kiillotusta vaan lisäksi tärkeä ja pitkälle kantava investointi aivojen terveyden hyväksi. 

Artkkelin kuva: Matt Seymour / Unsplash

LÄHTEET

Chen, H., Iinuma, M., Onozuka, M., & Kubo, K. Y. (2015). Chewing Maintains Hippocampus-Dependent Cognitive Function. International Journal of Medical Sciences, 12(6), 502–509. https://doi.org/10.7150/ijms.11911

Hasegawa, Y., Tachibana, Y., Ono, T., & Kishimoto, H. (2017). Flavour-enhanced cortisol release during gum chewing. PLOS ONE, 12(4), e0173475. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0173475

Krishnamoorthy, G., Narayana, A. I., & Balkrishanan, D. (2018). Mastication as a tool to prevent cognitive dysfunctions. Japanese Dental Science Review, 54(4), 169–173. https://doi.org/10.1016/j.jdsr.2018.06.001

Yamamoto, T., Hirayama, A., Hosoe, N., Furube, M., & Hirano, S. (2009). Soft-diet Feeding Inhibits Adult Neurogenesis in Hippocampus of Mice.The Bulletin of Tokyo Dental College, 50(3), 117–124. https://doi.org/10.2209/tdcpublication.50.117

Lue myös:

Kommentit ennakkomoderoidaan eli julkaistaan vasta sen jälkeen, kun toimitus on ne ensin hyväksynyt. Joskus siihen voi kulua useampi päivä, mutta jos kommettisi on asiallinen, se julkaistaan kyllä.

Tilaa
Ilmoitus
guest
0 Kommenttia
vanhimmat
uusimmat eniten ääniä saaneet
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit