Eristäytyvä persoonallisuus – itsetutkiskelua, yksinoloa ja omaan mielikuvitusmaailmaan katoamista

Eristäytyvä persoonallisuus muistuttaa ensisilmäyksellä hämmentävästi introversiota. Tarkempi tutkiskelu kuitenkin paljastaa, miksi eristäytyvä persoonallisuus on persoonallisuuden häiriö (mitä introversio taas ei ole).

Eristäytyvän persoonallisuuden tunnusmerkit

Eristäytyvä eli skitsoidi persoonallisuus kuvataan persoonallisuuden häiriöksi, jolle tunnusomaista on – nimensäkin mukaisesti – eristäytyminen muista ihmisistä. 

Tästä persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen tyypillisesti vetäytyy omiin oloihinsa ja katoaa mielikuvitusmaailmaansa. 

Siinä missä esimerkiksi moni persoonallisuuden piirteiltään introvertti tai ominaisuuksiltaan erityisherkkä nauttii omasta tilasta, ajasta, rauhasta ja hiljaisuudesta, eristäytyvälle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä rajoittunut kyky tuntea mielihyvää. 

Arjessa eristäytyvä persoonallisuus voi näkyä esimerkiksi seuraavanlaisilla tavoilla:

• Jos eristäytyvästä persoonallisuudesta kärsivää kannustetaan läheisyyteen, hän todennäköisesti lähinnä vain ahdistuu.
• Ruusujen tai risujen saaminen ei kiinnosta.
• On korostetun itsenäinen ja riippumaton toisista ihmisistä.
• Etätyö omissa oloissa sopii eristäytyvälle persoonallisuudelle hyvin. 
• Kaukorakkaus voi olla toimiva romanttisen suhteen muoto.
• Eristäytyvälle persoonallisuudelle voi olla helpompaa solmia tiukan ammatillisia tai jonkin harrastuksen ympärille muodostuvia ihmissuhteita, sillä silloin kanssakäyminen liittyy tiiviisti asia-aiheisiin eikä niinkään henkilökohtaiseen elämään ja tunteisiin. 

Eristäytyvän persoonallisuuden kriteerit ICD-10-luokituksessa

ICD-10-tautiluokituksessa eristäytyvälle persoonallisuudelle (F60.1) on määritelty seuraavat kriteerit:

Ensinnäkin henkilön on täytettävä persoonallisuushäiriön yleiset diagnostiset kriteerit.

Yleiset persoonallisuushäiriön kriteerit liittyvät muun muassa siihen, miten ihmisen tunne-elämä, tulkinnat itsestä ja maailmasta, impulssikontrolli ja ihmissuhteet ovat erilaisia kulttuurin sisäisiin normeihin verrattuna. 

Lisäksi persoonallisuushäiriötä ei laukaise elimellinen vamma tai yksittäinen tapahtuma vaan se pysyy samankaltaisena tilanteesta toiseen. Merkityksellistä on myös, että ihminen itse kärsii tästä poikkeamasta ja että se on todennäköisesti alkanut jo ennen aikuisikää.

Yleisten persoonallisuushäiriökriteereiden lisäksi eristäytyvästä persoonallisuushäiriöstä kärsivä täyttää vähintään neljä seuraavista:

• monikaan asia ei tuota mielihyvää
• latistuneet tunteet 
• kyvyttömyys ilmaista myönteisiä tai kielteisiä tunteita toisia kohtaan
• ei välitä positiivisesta eikä negatiivisesta palautteesta
• seksi ei kiinnosta
• asettaa systemaattisesti yksinäiset toiminnot etusijalle
• ajattelua hallitsevat itsetutkiskelu ja mielikuvitusmaailma
• yksi tai ei yhtään läheistä ihmissuhdetta (eikä kiinnostusta niihin)
• tahaton kyvyttömyys huomioida sosiaalisia normeja

Miten eristäytyvä persoonallisuus kehittyy?

Arvioiden mukaan noin 3–4 prosentilla ihmisistä on eristäytyvä persoonallisuus. Se on hitusen yleisempää miesten kuin naisten keskuudessa. 

Täsmällisiä syitä eristäytyvän persoonallisuushäiriön kehittymisen takana ei tunneta. Yleisesti persoonallisuushäiriöiden taustalta tiedetään löytyvän niin ympäristö- kuin perintötekijöitä. 

Eristäytyvän persoonallisuuden taustalta todennäköisesti löytyykin kasvuolosuhteisiin, vanhempi-lapsisuhteeseen ja erilaisiin biologisiin ja geneettisiin tekijöihin liittyviä syitä samaan tapaan kuin persoonallisuushäiriöiden taustalta yleensä.

Tiedetään, että eristäytyvä persoonallisuushäiriö ja skitsofrenia ovat sukua toisilleen: Sen lisäksi, että niillä on yhteisiä riskitekijöitä, eristäytyvä persoonallisuushäiriötä esiintyy yleisemmin skitsofreniaa sairastavien jälkeläisten keskuudessa kuin väestössä keskimäärin. 

Miten eristäytyvää persoonallisuutta hoidetaan?

Eristäytyvän persoonallisuuden hoidon ensimmäinen este on se, että häiriöstä kärsivä ei yleensä hakeudu itse hoitoon. 

Perinteisen psykoterapian tehosta ei juuri ole tutkimusnäyttöä eikä antipsykoottinen lääkitys ole sekään aina paikallaan, vaikka osa siitä hyötyykin. 

Psykoterapian onnistumista voi haitata myös se, että eristäytyvä persoonallisuus voi kokea terapiasuhteen luomisen ja ylläpitämisen hankalaksi. 

Formaali hoito ei kuitenkaan ole aina edes välttämätöntä, jos ihminen pärjää muutenkin. Hänellä voi olla ihmissuhteita harrastuksen kautta tai kenties tärkeä lemmikkieläin. Mielikuvitusmaailmakin voi korvata sosiaalisten suhteiden jättämää aukkoa.

Lue lisää persoonallisuushäiriöistä:

• Persoonallisuushäiriö on lapsuudessa alkaneen kehityksen tulos – myös biologia ja perintötekijät vaikuttavat
• Epäluuloinen persoonallisuus – perusteettomia epäilyksiä, pitkävihaisuutta ja omahyväisyyttä
• Estynyt persoonallisuus – jatkuvaa huonommuuden ja riittämättömyyden tunnetta
• Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö – manipulointia ja vaikeuksia kontrolloida impulsseja
• Narsisti vähättelee toisia ja ajattelee olevansa tärkeämpi kuin muut
• Epävakaa persoonallisuus – tuskaisaa tunteiden vuoristorataa
• Vaativa persoonallisuus tavoittelee täydellisyyttä, järjestystä ja kontrollia
• Riippuvainen persoonallisuus antaa toisten ottaa ohjat
• Huomiohakuinen persoonallisuus haluaa hurmata ja on herkkä loukkaantumaan
• Psykoosipiirteinen persoonallisuus – outoja ajatuksia, kummallista käytöstä