Agorafobia eli julkisten paikkojen pelko – paljon muutakin kuin “torikammoa”

Agorafobiasta puhutaan kansanomaisesti torikammona. Vaikka agorafobia voi oirehtia aukeiden paikkojen pelkona, häiriön oireiden kirjo on todellisuudessa paljon laajempi. 

Sydän hakkaa. Pyörryttää. Hikikarpalot täplittävät otsaa ja kainaloiden alla virtaavat jo kokonaiset purot. Kädet tärisevät, kaula on muuttunut läikikkääksi. Oksettaa. Happi loppuu. On pakko päästä pois.

Kuvittele, jos näin kävisi ruokakaupassa, työpaikkaruokalassa, elokuvissa, juhlissa, bussissa tai melkein missä tahansa muussa julkisessa paikassa. Koskaan et pystyisi arvioimaan etukäteen, tapahtuuko näin vai ei. Lopulta kaikkein parhaalta tuntuu jäädä kotiin, ainoaan turvalliseen paikkaan. 

Näin pieneksi kaventuu pahimmillaan agorafobiasta eli julkisten paikkojen pelosta kärsivän elämä. Alun perin elämää rajoittanut epämukava tunne julkisilla paikoilla on saanut lisää kierroksia: nyt on pelättävä myös itse pelkoa. 

Näin agorafobia oirehtii

Agorafobiasta eli julkisten paikkojen pelosta kärsivää ahdistaa julkisissa tiloissa, aukeilla paikoilla, ihmismassojen keskellä, suljetuissa tiloissa – ja yleensäkin paikoissa, joista ei ole mahdollista päästä pois heti niin halutessaan. Agorafobian oireet voivat näin puhjeta melkein missä vain hisseistä toriaukioihin. 

Julkisten paikkojen pelko voi konkretisoitua seuraavanlaisiin pelkoihin:

• julkisten liikennevälineiden pelko
• aukeiden paikkojen, ostoskeskusten ja siltojen pelko
• suljettujen tilojen, kuten hissien, pelko
• kontrollin menettämisen pelko julkisella paikalla
• sellaisten paikkojen pelko, joista poistuminen on vaikeaa
• kotoa poistumisen pelko

On mahdollista, että edellä listatun kaltaisia pelko-oireita esiintyy ilman muita oireita, mutta tavallisesti pelkoon liittyy ahdistuneisuutta sekä joukko erilaisia fyysisiä, autonomisen hermoston äkillisestä ja voimakkaasta aktivoitumisesta seuraavia paniikkioireita:

• tukehtumisen tunne
• pahoinvointi
• vatsanväänteet
• hengenahdistus
• sydämen tykytys
• hikoilu
• vapina
• rintakipu
• kylmät väreet
• suun kuivuminen
• ihon puutuminen tai pistely

Fyysisten oireiden ohella agorafobiasta kärsivä voi saada koko joukon erilaisia psyykkisiä oireita, joita ovat muun muassa:

• ahdistus
• epätodellinen olo
• sekoamisen pelko
• kuoleman pelko

Jos vaiva jatkuu pitkään ja vaikuttaa siten kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun, myös masennukseen sairastuminen on mahdollista. 

Mitä agorafobia johtuu?

Agorafobialla on selkeästi perinnöllinen tausta. Geneettisten riskitekijöiden arvioidaan olevan samankaltaisia kuin paniikkihäiriössä, jonka periytyvyys kaksostutkimusten perusteella on noin 30–40 prosenttia.

Lapsuuden vahingoittavat ja stressaavat kokemukset vaikuttavat niin ikään häiriön puhkeamisen taustalla. Näin Kathleen Gemmell kertoo Headspace-sivustolla vaikeasta lapsuuden vaiheestaan, jonka hän uskoo vaikuttaneen oman sairastumisensa taustalla:

”Asuin lapsena vuoden isoäitini kanssa, koska äidilläni oli sydänvaivoja ja isäni oli kiireinen töissä. Olin muistaakseni noin 5-vuotias. Tätä ei ole mukava sanoa, mutta pelkäsin isoäitiäni valtavasti. Hän oli vanha, ilkeä ja tapoihinsa kangistunut. Hän kiusasi ja uhkaili minua. Minun oli käytävä kylvyssä kaksi kertaa päivässä ja syötävä aina lautanen tyhjäksi, vaikka oksettaisi. Aina kun itkin, hän läimäytti minua kasvoin, jotta lopettaisin.” 

Myös herkkyys omille tunnetiloille voi olla yhteydessä julkisten paikkojen pelkoon: Jos ihminen kiinnittää herkästi huomiota esimerkiksi omiin ahdistusoireisiinsa, verrattain pienetkin oireet voivat lisätä ensin huolta, mikä puolestaan lisää ahdistuneisuutta, mikä huolettaa yhä enemmän – ja niin kierre on valmis.

Agorafobiaa esiintyy noin 1–2 prosentilla väestöstä (agorafobian esiintyvyys ilman paniikkioireita on alle 1 %) ja se on kaksi kertaa yleisempi naisten kuin miesten keskuudessa. Agorafobia on lisäksi yleisempi varhaisaikuisuudessa ja varhaiskeski-iässä kuin muina ikäkausina. 

Miten agorafobiaa hoidetaan?

Julkisten paikkojen pelkoa hoidetaan pitkälti samoin menetelmin kuin paniikkihäiriötä, sillä ne esiintyvät usein yhdessä. 

Kognitiivinen psykoterapia on agorafobian tehokas hoitomuoto. Olennaista on ensinnäkin selvittää fobiaan (ja mahdollisiin paniikkikohtauksiin) liittyvien ajatusten, tunteiden, käyttäytymisen sekä niistä tehtävien tulkintojen noidankehää. 

Agorafobiasta kärsivästä tulee herkästi katastrofiajattelija, joka tulkitsee pienimmäkin oireen pahimmalla mahdollisella tavalla: “Suuta kuivaa, täysimittainen paniikkikohtaus on vain ajan kysymys!”

Kognitiivisella psykoterapialla puututaan tulkinnoissa tapahtuviin ylilyönteihin ja opetellaan tilanteelle vaihtoehtoisia tulkintoja: “Suuta kuivaa. Ikävä tunne, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa mitään muuta. Ehkäpä huikka vettä auttaa.”

Toiseksi agorafobiasta kärsivä hyötyy huomionsa suuntaamisesta ulkomaailmaan omien sisäisten tuntemustensa sijaan. Jos sydän hakkaa tuhatta sataa, oloa ei helpota keskittyminen sydämenlyönteihin vaan johonkin ihan muuhun. Kuinka monta lintua taivaalla juuri nyt lentääkään? Mistähän nuo risteykseen pysähtyneet papat juttelevat? Onpa erikoisen väriset verhot!

Fobioista kärsivälle on tyypillistä välttämiskäyttäytyminen: Jos jokin asia aiheuttaa pelkoa, paras pysytellä siitä erossa kokonaan. Agorafoobikon elämää pelon välttely voi rajoittaa rajusti. Pahimmillaan käy niin, että ihminen jää lähestulkoon kokonaan kotinsa vangiksi. 

Itsensä altistaminen pelon kohteelle onkin kolmas agorafobian hoidon avainkeinoista. Tarkoitus ei kuitenkaan ole komentaa julkisia paikkoja pelkäävää suoraan täyteen bussiin tai keskelle vilkkaita kekkereitä vaan pelkoa opetellaan sietämään pienin askelin alkaen vähiten pelottavasta kokemuksesta ja edeten asteittain kohti kaikkein pelottavinta. 

Myös he, jotka kärsivät agorafobiasta ilman paniikkihäiriötä hyötyvät niin altistushoidosta kuin työskentelystä psykoterapiassa omiin ajatuksiin ja tunteisiin liittyvien tulkintojen muuttamiseksi. 

Myös tieto häiriöstä ja mekanismeista sen aiheuttamien oireiden taustalla auttaa. Moni agorafobiasta ja sen myötä paniikkioireista kärsivä saattaa kuvitella sairastavansa jotain vakavaa tautia, joten lisäksi muiden sairauksien konkreettinen poissulkeminen helpottaa sekin oloa. 

Omahoitoa agorafobiaan

Altistusta pelolle voi harjoitella mainiosti itse, kunhan muistaa kolme tärkeää neuvoa:

1. Totuttele pelkoon vähitellen: Aloita vähiten pelottavasta asiasta ja etene asteittain kohti pelottavinta.
   
2. Toista altistuskokemusta: Yksi kerta ei riitä vaan kokemusta on toistettava, kunnes se ei enää tunnu pelottavalta.
   
3. Viivy pelkoa ja epämukavuutta aiheuttavassa tilanteessa tarpeeksi pitkään: Kun altistat itsesi pelottavalle tilanteelle, älä kiirehdi pois ennen kuin tuntemasi ahdistus on puolittunut. Siihen kuluu yleensä puolesta tunnista tuntiin. 

Altistusharjoitteiden lisäksi agorafobiasta ja siihen liittyvistä paniikkikohtauksista kärsivä hyötyy erilaisista hengitys- ja rentoutusharjoituksista, joiden tavoitteena on rauhoittaa ylikierroksilla käyvä autonominen hermosto. 

Tutustu myös:

• Vagushermo rauhoittaa elimistösi
• Hyvän hengityksen anatomia johdattaa hengityksen teoriaan ja käytäntöön
• Ahdistaako? Turvaesine saattaa auttaa
• Amygdala eli mantelitumake on tunteiden tulkki
• L-teaniini ”rentouttaa, lievittää ahdistuneisuutta ja parantaa kognitiivista suorituskykyä” – onko väitteissä perää?
• Rentoutuskellunta tarjoaa irtioton aistiärsykkeistä – mutta mitä tiedetään sen vaikutuksista mieleen?
• Painopeitto – ihmelääke unettomuuteen, ahdistuneisuuteen ja stressiin?